Mikä se on

...kun ei ole masentunut, vihainen eikä väsynyt, mutta tavarat lentävät käsistä, kieli ei väänny lauseisiin eikä varsinkaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, ei saa mitään tehtyä kun aloittaa koko ajan uusia asioita ja hirvittävät pakkoajatukset valtaavat mieltä? Vastaus: onnellisen addin PMS.

Kesti vähän aikaa tajuta, missä mennään, kun ei ollut sitä tavallista lyijyistä väsymystä ja masennusta kuvioissa lääkkeiden tehon kadottua. Nyt mennään ilmeisesti maanisessa, onnellisessa vaiheessa.

Saisko olla päivällistä...?

Vihannesten mädäntyminen nestemäisiksi jääkaapissa pitäisi kieltää lailla. *Ick.* Imin sieniliinalla ainakin desin verran ruskeanharmaata limanestettä jääkaapin pohjalta. *Double ick.*

Opi pysymään paikallasi, nainen!

Pohdin tässä, että miksi joinain päivinä väsyttää niin turkasesti, paljon enemmän kuin joinain toisina päivinä. Ja miksi väsyttää enemmän silloin, kun molemmat lapset ovat koko päivän kotona, kuin silloin, kun Siiri on aamupäivän tarhassa?

Selitys lienee uskomattoman yksinkertainen. Väsyneimpiä päiviä ovat treenien jälkeiset päivät, jolloin edellisestä illasta on siis vietetty salilla n. 3h. Ja kahden lapsen kanssa kotona tulee ihan fyysisesti liikuttua enemmän kuin yhden, varsinkin kun se toinen on hyperaktiivinen Siiri (ei, hänellä ei ole ADHD:ta, on muuten vaan vilkas tapaus).

Jos nyt aletaan askelten määrässä laskemaan, miten paljon liikun päivässä, veikkaan tuloksen näyttävän jotain tuplasti tai triplasti normaali-ihmisen askelmäärää, koska kas kummaa, olen hyperaktiivinen enkä malta olla tekemättä asioita jatkuvasti. (Äitini purskahti nauramaan, kun kerroin keksineeni lihaskuntoharjoitteita hiekkalaatikon reunalla suoritettavaksi - "Ettei sekuntiakaan menisi hukkaan, vai?" oli hänen kommenttinsa. Osui ja upposi. Mummoni oli samanlainen häärääjä.) Onko siis ihme, että väsyn? Siivouslistaanikin ystäväni kommentoi, että ei hän vain jaksaisi sitä kaikkea yhdessä illassa. Itse asiassa minä jaksan, ei tee tiukkaakaan. Ei tee tiukkaa myöskään yli 90 neliön kämpän imurointi yhtä soittoa mukaanlukien sohvat yms. Tai 10 tunnin (!) joulusiivousrupeama. Onko tämä hyvä asia? Noooo... se on hiinä ja hiinä. Sillä kyllähän minä väsyn, en vain huomaa sitä itse.

Mutta jos en tee mitään, tuskastun! Aaargh! Tiedättehän käsitteen tenttisiivous? Eli tentin lähestyessä sitä tekee mitä vain paitsi opiskelee, ja yleensä jossain vaiheessa tarttuu luudanvarteen. Tämä on täysipäiväinen, ympärivuotinen tenttisiivoussyndrooma!

Huonosti käyttäytyvät addit

Lapsiaddien arvellaan usein olevan huonon kasvatuksen tulos; toisaalta kuvitellaan, että AD(H)D on huonojen vanhempien selittelyä kasvatuksen epäonnistuttua.

Vaikka AD(H)D:n syntymekaniikkaa ei tunnetakaan, on ylläolevat havainnot/harhat helppo selittää muutenkin: tietynlainen kotielämä pahentaa addin oireita. Jos ympäristössä on ylenmäärin ärsykkeitä, tulee mundiksestakin helposti häirittävä, mutta tällaisen ympäristön vaikutus addiin on vielä paljon suurempi. Hiilihydraatteihin, sokereihin ja rasvoihin pohjaava ruokavalio tekee kenestä vain hyperaktiivisen, saati sitten muutenkin hyperin addin. Epäjohdonmukainen, epäempaattinen kasvatustyyli on myrkkyä kenelle vain... jne. (Ja tietysti addivanhemmat ovat juuri niitä epäjohdonmukaisia, epäempaattisia vanhempia!)

Addi saattaa hyvissä kotioloissa olla lähes oireeton, kun taas huonoissa olosuhteissa oireet saattavat paisua valtaisiin mittasuhteisiin. Huonoissa oloissa saattavat myös addin ns. terveet sisarukset oireilla, vaikka ehkä lievemmin. Joka tapauksessa AD(H)D itsessään on välittäjäaineongelma eikä ympäristön aiheuttama tila.