Minusta on kivaa oppia, vaikka se addille onkin lähtökohtaisesti hankalaa. Olen alkanut nyt uudestaan opiskella, en virallisesti vaan ihan yksittäisiä verkkokursseja, ja ajattelin jakaa löydökseni.
Kun viimeksi opiskelin, olin parikymppinen, superenerginen ja pitkälti vailla sosiaalista elämää. En pitänyt opiskelua mitenkään vaikeana; tentteihin luku takkusi, mutta kenelläpä ei, ja muuta outoa en huomannut. Kursseista tuli ihan hyviä arvosanoja, ja valmistuinkin järjellisessä ajassa. Gradu oli ihan sekavaa huttua, mutta... no... siinäkään en ole yksin.
Nyt, kun yritän päästä samaan suoritustasoon, on havaittavissa tiettyä ylämäkiefektiä. Kesti jonkin aikaa naksauttaa aivot inputille pitkän output-jakson jälkeen, ja ihan se että malttaa istua paikallaan ja lukea jotain ja ymmärtää se on yhtäkkiä kamalan hankalaa. Nyt parin-kolmen kuukauden jälkeen tilanne on tasoittunut, harjaantumisessa on tullut tietty tasankovaihe, ja pystyn jo sanomaan jotain omista oppimistavoistani.
Verkko-opiskelu sopii minulle todella hyvin, nimenomaan sellaisessa muodossa, jossa luennoitsija pitää ihan tavan luentoa videolla ja näyttää kalvoja. Jo yliopistossa koin luennon helpoksi tavaksi oppia (mikä varmaan osaltaan auttoi suoriutumisessa), mutta videossa on toiminto, jota useammin kuin kerran viikossa kaipasin live-luennoitsijalle: PAUSE. Jos luennoitsija sanoo jotain mielenkiintoista, voin keskeyttää luennon kirjoittaakseni sen muistiin tai piirtääkseni havainnekuvia ja sitten jatkaa siitä, mihin jäätiin. Jos huomio harhailee tai en muuten vain ymmärrä jotain, voin jopa kelata luentoa taaksepäin ja kuunnella kohdan uudelleen. Voin aivan hyvin viettää tunnin luennon kuuntelemisessa puolitoista tuntia, ja saada siitä hyvät, järkevät muistiinpanot, jotka olen itse kirjoittanut. Nimenomaan itse kirjoittaminen edistää tutkitusti oppimista todella vahvasti. Jos joskus palaan yliopistolle, otan joka luennosta videon ja katson sen rauhassa kotona uudestaan!
Oikein rakennetussa verkko-opintokokonaisuudessa on käytössä muutkin kanavat kuin luennot ja tentti, kuten message board, blogit, Facebook, Twitter yms. Olen vältellyt varsinkin message boardeja, koska taipumukseni on eksyä helposti liikaan materiaaliin ja vaarana on, että yksittäinen kurssi kaappaa vapaa-aikani ja koko elämäni. Silti näen, että koska juuri verkossa kirjoitettuna tapahtuva vuorovaikutus on niin voimakkaasti minun juttuni, olisi tällainen toimintatapa aivan loistava täysipäiväisissä opinnoissa.
Addi, myöskin verraten voimakkaasti oireileva addi, voi siis aivan hyvin opiskella ja oppia, mutta täytyy tutkia ennakkoluulottomasti erilaisia opiskelutapoja ja löytää se oman oppimisensa ydin.