Hyperbole and a Half on selittänyt tämän paremmin kuin minä ikinä.
Olen vähitellen opetellut olemaan stressaamatta siitä, että esikoiseni on usein vastuullisempi ja enemmän kasassa kuin minä. Toisesta tai kolmannesta luokasta lähtien hän on huolehtinut itselleen asianmukaiset (esim liikunta-) vaatteet kouluun, pakannut repun iltaisin, muistanut lukea kokeisiin... ja jos onnistumistarkkuus ei olekaan ihan 100%, on hänen 70%:aan silti parempi kuin minun satunnainen 1%:ni.
Ero kuopukseen on huima. Kuopus on samanlainen kuin minä - kauniisti sanottuna "elää hetkessä", ja kaikki on aina tekemättä ja kesken. Esikoinen on helpompi, kuopusta on helpompi ymmärtää, mutta lohduttaako tuo kun kuopuksen elämän ensimmäistä ympäristöopin koetta ei muistanut huushollissa kukaan ennen koeaamua?