Kävin tässä 10 päivän työmatkalla eksoottisessa maassa. Mikä oli huomattavaa oli, että koko matkan aikana en ollut huonolla tuulla yhden yhtä kertaa. Jaksoin kaiken loistavasti (silloinkin kun paikalliset kontaktimme veivät meidät katsomaan nähtävyyksiä ja lähtö oli klo 4 aamulla), työt tuli tehtyä, ja sain rentouduttua sopivasti. Outoa - työmatkanhan pitäisi olla stressaava kokemus, kun työt ovat koko ajan mielessä ja työn alla?
Mutta kas vain - työmatkallahan ei ole muita velvollisuuksia. Ei tarvitse vaihtaa roolia projektipäälliköstä äidiksi ja äidistä rakastajattareksi. Ei tarvitse valmistaa ruokaa, ei ratkoa riitoja, ei lukea iltasatuja, ei siivota... Keskittyminen ei pirstaloidu tuhannen päreiksi joka kymmenes minuutti, vaan saa ihan vaan tehdä sitä työtä kunnes se on valmis, ja sen jälkeen voi vaikka lukea keskeytymättä kunnes nukahtaa. Näin 9-10 tunnin työpäivät sujuivat kuin vettä vain, ja siihen päälle vielä shoppailut ja nähtävyyksien katselut.
Tästä sitä huomaa, miten kuormittavaa lapsiperhe-elämä on, ja miten paljon se pahentaa addin oireita.