Elämässä menee ihan hyvin. Työ on mielekästä (noh, kunhan sitä olisi hyperille tarpeeksi), lapset ovat parhaassa iässä (7 ja 8 v), avioliitto ei ihan vetele viimeisiään ;) koti on ihan ookoo vaikkei olekaan kahta vessaa, rahat riittävät ruokaan vaikkei nyt ihan kaikkeen mitä keksii haluta. Eli ihan normaalisti menee.
Ja minulla raukalla on tylsää. Elämässä ei katsokaas ole mitään draamaa! Ei aviokriisiä, ei ongelmia lapsilla, ei tulipaloja. Onneksi sentään kolaroin autoni - olin heti paljon paremmalla tuulella kaksi viikkoa. Äitikään ei joutunut sydänleikkaukseen, mikä nyt tietysti on parempi niin päin.
Nyt on vain kauhea vauvakuume. Kun jos tulisi kolmas lapsi, olisi pakko hommata uusi asunto ja uusi auto...
30.3.12
24.3.12
En tunne pelkoa
Tiedättekö sen tunteen, kun vatsasta putoaa pohja pois? Tapahtuu jotain äkkinäistä, uutta, pelottavaa, ja vatsaa kouraisee niin että kurkussa asti tuntuu, kuin mahalaukku olisi kaadettu täyteen nestemäistä typpeä joka sitten valuu suonia pitkin sormiin ja varpaisiin ja koko vartaloa heikottaa?
Minulle ei tule sitä tunnetta enää mistään.
Ajoin kolarin toissapäivänä. (Ehkä ADHD:lla oli osuutta asiaan, vaikka paikka on todella pirullinen todistajaksi sattuneen taksikuskinkin mielestä.) Eikä tuntunut missään. Ei mitään reaktiota missään päin vatsaa. Kun rysähti, ajattelin vain kypsästi: "Voi helvetin helvetti." Iltaan mennessä ei edes kauheasti harmittanut.
Kun poliisi pysäytti minut muutama kuukausi sitten katsastamattomalla autolla ajosta (ADHD:lla oli varmasti osuutta tähän asiaan, vaikka se olikin Kallen nakki hoitaa katsastus kuntoon), reagoin tyynesti ja varsin reippaasti. Sekään ei säikäyttänyt eikä oikeastaan edes harmittanut.
Äitini kävi tuossa sairaalassa sydänvaivojen vuoksi. Sekään ei hetkauttanut vatsanpohjaani, vain varpaissa hieman kipunoi shokki.
Mistähän tämä on oire? Onko tämä normaalia? Kauhean mukava tämä lättänä olo ei välttämättä ole, tai vähintäänkin se tuntuu oudolta.
Minulle ei tule sitä tunnetta enää mistään.
Ajoin kolarin toissapäivänä. (Ehkä ADHD:lla oli osuutta asiaan, vaikka paikka on todella pirullinen todistajaksi sattuneen taksikuskinkin mielestä.) Eikä tuntunut missään. Ei mitään reaktiota missään päin vatsaa. Kun rysähti, ajattelin vain kypsästi: "Voi helvetin helvetti." Iltaan mennessä ei edes kauheasti harmittanut.
Kun poliisi pysäytti minut muutama kuukausi sitten katsastamattomalla autolla ajosta (ADHD:lla oli varmasti osuutta tähän asiaan, vaikka se olikin Kallen nakki hoitaa katsastus kuntoon), reagoin tyynesti ja varsin reippaasti. Sekään ei säikäyttänyt eikä oikeastaan edes harmittanut.
Äitini kävi tuossa sairaalassa sydänvaivojen vuoksi. Sekään ei hetkauttanut vatsanpohjaani, vain varpaissa hieman kipunoi shokki.
Mistähän tämä on oire? Onko tämä normaalia? Kauhean mukava tämä lättänä olo ei välttämättä ole, tai vähintäänkin se tuntuu oudolta.
13.3.12
Essillä mennään
Lääkäri olisi nostanut escitalopram-annosta niin, että joka toinen päivä olisi 20 mg ja joka toinen 10 mg. Parin kolmen viikon kokeilun jälkeen totesin, että mieliala heilahteli aivan kamalasti päivästä toiseen, ja kesti puolisen viikkoa edes yhdistää tätä lääkityksen muutokseen (!). Palasin 10 mg tasaiselle annokselle ja nyt pyyhkii taas loistavasti.
Olen yrittänyt jättää kaikkia mahdollisia piristeitä vähemmälle, esimerkiksi kahvia, jota join aiemmin 3-5 mukillista päivässä hereillä pysyäkseni. Nyt pysyn pirteänä kahdella mukillisella ja olen työkavereiden mielestä vähemmän seinillekiipeävän oloinen. Mikäkö logiikka tässä on? No, ehkä väsymys johtuu liiasta kireydestä ja jatkuvasta pienessä liikkeessä olemisesta - ja piristeethän lisäävät sitä kireyttä. Eli sen sijaan, että annettaisiin aivoille lisää kamaa jolla selvitä kireydestä (kuten dexet) niin hoidetaan kropan energiataloutta downshiftaamalla, eli luodaan olosuhteet, joissa energiaa kuluu vähemmän. Toimii näköjään näinkin.
Olen yrittänyt jättää kaikkia mahdollisia piristeitä vähemmälle, esimerkiksi kahvia, jota join aiemmin 3-5 mukillista päivässä hereillä pysyäkseni. Nyt pysyn pirteänä kahdella mukillisella ja olen työkavereiden mielestä vähemmän seinillekiipeävän oloinen. Mikäkö logiikka tässä on? No, ehkä väsymys johtuu liiasta kireydestä ja jatkuvasta pienessä liikkeessä olemisesta - ja piristeethän lisäävät sitä kireyttä. Eli sen sijaan, että annettaisiin aivoille lisää kamaa jolla selvitä kireydestä (kuten dexet) niin hoidetaan kropan energiataloutta downshiftaamalla, eli luodaan olosuhteet, joissa energiaa kuluu vähemmän. Toimii näköjään näinkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)