Heti, kun töissä tahti hidastuu, palaavat pakkoajatukset päähäni. Kutsumatta ne leyhyttelevät paikalle nahkaisin, hypnoottisesti iskevin siivin ja levittävät löyhkäänsä kaikkeen, mitä näen, koen tai ajattelen.
Tällä kertaa ajatukset ovat seksuaalisia. Ennen ne ovat olleet mm. onnettomuuden pelkoa, kuolemaa, itsemurhaa... nyt ne koskevat seksiä. Naimista. Kenen kanssa vaan, missä vaan. Kesken työpalaverin saatan jäädä miettimään, millainen varustus tuollakin työkaverilla mahtaa olla ja miltä hän näyttää saadessaan orgasmin. Kävellessäni toisen työkaverin perässä käytävällä mietin, kummalla meistä on paremman näköinen perse. Lounastauolla saatan pohtia, ketkä pöydän ääressä istuvista haluaisivat kouria rintojani, ja miltä se tuntuisi.
Arvatkaa vain, miten noloa tämä on, ja miten vaikeaa on keskittyä yhtään mihinkään asialliseen. Hirveästi energiaa menee hukkaan, ja paljon asiaa menee ohi korvien.
Nämä ajatukset eivät edes käänny kukkeaksi seksielämäksi kotona (ja ei, ei myöskään vieraissa), ja siitä tunnistankin ne pakkoajatuksiksi. Yleinen kuumana käyminen on eri juttu, se herättelee koko kroppaa kutkuttavin tavoin ja tekee arjesta juhlaa. Nämä ovat vain täysin teoreettisen tason ajatuksia, jotka eivät herättele mitään pääkopan ulkopuolella ja joista ei vain pääse eroon.