Rutiinit rauhoittavat ADHD-lasta. Ja aikuistakin. Maanantait alkavat olla tuttua kauraa, koska osaan jo ajatella rutiineja viikkotasolla, mutta auta armias jos lauantaina ei olekaan saunaa vaan vaikka mennään viihteelle - sitä kiukuttelen valmiiksi jo viikkoa etukäteen.
Hesarin juttu jättää muuten (taas) huomioimatta ne, joilla hyperaktiivisuus ei saa fyysisiä piirteitä. Kuten nyt esim minulla, jolla vain ajatukset kiitävät tuhatta ja sataa siksakkia.
8.3.10
7.3.10
Koulukammo
Mieleeni tuli tässä ihmetellä, miten kummassa lasten koulunkäynnistä selvitään. Siis me aikuiset. Lapset kyllä selviävät, meillä on ihanat, fiksut, EI-ADDIT lapset, jotka eivät ole mitään superhypererityislahjakkuuksia mutta silti aivan uskomattoman taitavia akateemisesti ja sosiaalisesti, olosuhteet huomioon ottaen. Heistä en ole huolissani... vaan meistä aikuisista. Nyt jo esikoisemme "Siirin" eskarivuoden aikana olemme saaneet tottua siihen, että huolehdittavaa ja muistettavaa on yllin kyllin: oikeanlaiset vaatteet täytyy olla mukana, liikuntavälineet pitää olla hankittuna ajoissa, pitää palauttaa kaikenkarvaiset lippulappuset eräpäivään mennessä, pitää muistaa, että tänä torstaina luistellaan ja ensi torstaina ei olekaan liikuntaa vaan retki veturimuseoon jonne täytyy ottaa mukaan oma juna (no ei oikeasti :) jne jne. Tämä tuottaa tuskaa Addinaisen ja assinomaisen Kallen perheelle!
Ja koululaisten vanhemmat vakuuttelevat, että meno tästä vielä yltyy, ja lisäksi tulee vielä läksyistä huolehtiminen ja niissä auttelu. APUA!
Ja koululaisten vanhemmat vakuuttelevat, että meno tästä vielä yltyy, ja lisäksi tulee vielä läksyistä huolehtiminen ja niissä auttelu. APUA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)